Porkkalanniemen retki

Mitäs sanot, kun työkaverisi tai muu tuttusi kyselee viikonloppukuulumisia? Kerrot varmaan, että heräsit sunnuntai-aamuna klo 3.30 ja lähdit Espooseen katsomaan jätevedenpuhdistamon altaita? Kohtaat luultavasti epäuskoisia katseita mutta korjaat reippaasti: "Eikun ensinhän menin Kirkkonummelle Porkkalanniemeen ja altaille vasta sitten, kun alkoi satamaan!" Syvä hiljaisuus on käsin kosketeltavaa, joku kääntää pään. Turha yrittää enää korjata tilannetta, vaan suorastaan hihkut, että "oli muuten hieno reissu!"

Eräs tällainen hieno reissu starttasi Forssan keilahallin parkkipaikalta 26. toukokuuta klo 5.00 ja jokseenkin 12 tuntia myöhemmin se päättyi samaan paikkaan. Mukaan lähti yhdeksän lintuharrastajaa eli auto saatiin täyteen ja matkakulut näin jaettua pienempiin siivuihin.

Porkkalanniemestä siis aloitettiin. Parkkipaikalta staijauspaikalle oli kilometrin verran kävelyä kallioisia polkuja pitkin.Viimeiset unenrippeet karisivat viimeistään tässä. Parisen tuntia seurailtiin rannikon lintuelämää, niin paikallisia kuin muuttaviakin. Havaittua tuli ainakin kuikka ja kaakkuri, sepelhanhia, alleja, mustalintuja, pilkkasiipiä, merikotkia, meriharakoita, vesipääskyjä, merikihu ja tundrakurmitsoja. Tilanpuutteen vuoksi ryhmämme hakaantui sen verran, että kaikki eivät em. lintuja havainneet. Tämä tuskin ketään masensi, sen verran paljon ihmeteltävää riitti pelkästään paikallisissakin.

Porkkalanniemi

Kello eteni ja sadetta oli luvattu, joten oli lähdettävä eteenpäin. Pienenä pistokeikkana suoritimme bongauksen Madvastön suojelualueelle ja sen lintutornille. Paikalla oli havaittu mustatiira ja havaittiinpa nytkin! Lajilistalle myös ryti- ja viitakerttunen.

Sitten oltiinkin Espoossa Suomenojan altailla. Pääsimme ihastelemaan lähietäisyydeltä laulavaa viitakerttusta ja lauloihan rytikerttunen täälläkin. Äänessä oli myös liejukana, joka saatiin mukavasti näkyville. Harmaasorsia (15/2) ja punasotkia (17/4) oli sisämaan eläjälle lähes käsittämättömästi. Useampi punavarpunen kuului aluetta kiertävän polun varrella ja kuuluipa yksi luhtakerttunenkin.

Aku tuulettaa Medvastön lintutornilla.

Tarkkailua toisella Suomenojan lintutornilla.

Aika oli piipahtaa Villa Elfvikissä kahvittelemassa ja luontotaloon tutustumassa. Hetkeksi sadetta piiloon.

Kaukoputket sadetta pitämässä luontotalossa ja rehvastelemassa mitä milläkin on nähty.

Viimeinen kohde oli samalla Espoon Laajalahdella sijaitseva Maarin torni. Sinne olisi vienyt polku luontotalolta mutta siirryttiin paikalle kuitenkin autolla mm. em. sateen vuoksi. Sade yltyi tornissa sitten kunnon sateeksi, kun mm. sitruunavästäräkkiä ihasteltiin. Paikalla oli mukavasti myös kahlaajia: kuusi jänkäsirriäistä, kolme lapinsirriä, mustaviklo ja kaksi punajalkavikloa. 

Tunnelma huipussaan Maarin tornilla.

Tämän jälkeen kotimatkalle lähti tyytyväinen joukko, jonka muodostivat (aakkosjärjestyksessä) Oskari Härmä, Marko Järvenpää, Aku Kalliomäki, Reijo Leino, Anja Mytkäniemi, Heikki Niinninen, Keijo Nurmiranta, Aila Tuomi ja Marko Virkki.

Lähdön ja maalin välillä havaittiin kaikkiaan 94 lintulajia eli kuten Marko Järvenpää totesi: "Olisi ollut 100 lajia kerääville hyvä reissu tarjolla..."

Teksti ja kuvat Reijo