Yölaulajaretki

Yölaulajaretken lähtöpaikalle iltakymmeneltä saapui kahdeksan `laulajaa´.
Eräänkin osanottajan kotona oli nimittäin oletettu, että retkelle lähdetään nimenomaan laulamaan.
Pikaisen palaverin tuloksena suunnaksi otettiin Urjala.
Reitti kulki Matkun (yksi pysähdys) kautta Pentinkulmalle, jossa edellisenä yönä oli havaittu rastaskerttunen. Paikalla käytiin yöllä vielä toistamiseen, mutta ei havaittu muuta, kuin uikuttava telkänpoikanen emonsa seurassa.
Kortejärven tornilla sen sijaan ääntä piisasi. Päivälinnut olivat vielä äänessä. Mainittakoon useat pikkulokit ja yli 100 kottaraisen parvi.
Retkueemme suuntasi suoraan niemen kärkeen kuuntelemaan tauotta suristelevaa ruokosirkkalintua. Samaan aikaan niemen toisella puolella soi rytikerttunen. Taustalla oli koko ajan äänessä kaulushaikara ja useita ruokokerttusia.
Tornista lajilista piteni vielä harvakseen äänessä olevalla luhtakanalla.
Seuraavaksi siirryimme Urjalankylän sillalle. Sen kupeessa soi viitasirkkalintu niin, että lähietäisyydellä olisi tarvinnut kuulosuojaimia. Paikalla oli ainakin kaksi viitakerttusta. Hiukan kauemmaksi kävellessä korva löysi lähimetsässä surisevan kehrääjän.
Takaisin Forssaan Humppilan kautta ajettaessa kuunneltiin useampikin lupaavan näköinen pensaikko ilman mainittavia äänihavaintoja. Siirtymätaipaleet täyttyivät lintuaiheisella rupattelulla.
Forssassa tehtiin vielä yksi pysähdys lentokentälle luhtakerttusen toivossa. Sitä emme kuulleet, mutta kahden satakielen lisäksi saatiin vielä pensassirkkalintu.
Loimalammelle emme enää lähteneet, vaan ennen aamukahta matka vei jo omiin koteihimme.

Kuva ja teksti: Kauko Sippo