Porin retki 12.8.2018

Humppilasta lähdimme liikkeelle Aila T:n ja yhdistyksen ulkopuolisten linnuista innostuneiden Katja E:n ja Marko V:n kanssa. Poria ohittaessamme tähyilimme ”pakollisia” mustavariksia ja yhdessä paikassa näimmekin muutaman tien varressa. Kävelimme parkkipaikalta Yyterin lietteille tyynellä ja pilvisellä säällä. Saavuttuamme aukealle näimme ohi lentävän jalohaikaran ja löysimmekin pian kolme lisää meressä kahlailemassa. Hyvin alkoi reissu, kunnes huomasimme kahlaajalajimäärän olevan kaukana viikolla havaitusta. Suosirriä, tylliä, liroja, valkovikloja ja suokukkoja. Onneksi kahlaajapäivä pelastui Marko V:n löytämän oudon vaalean kahlaajan johdosta, jonka tunnistimme nuoreksi vesipääskyksi. Sen uiskentelua muutaman suokukon joukossa oli kiva seurata. Yyterin peruslajistosta näimme ristisorsat, räyskät, meriharakat ja nuolihaukan. Pitkoksilla kuulimme viiksitimalien ääntä ja aikamme odoteltuamme saimme myös näköhavainnon.

Ruokailun jälkeen suuntasimme Teemuluodon lintutornille, olihan siellä aamulla nähty mustavikloja ja  muuttava haarahaukka. Näimme ruskosuohaukkoja, nuolihaukan, nokikanoja ja ison merihanhiparven. Pienen sadekuuron avittamana siirryimme Levon lampien lintutornille. Vesi oli siellä matalalla ja näimme mm. jalohaikaran, punasotkan, keltavästäräkin, sääksen ja peruskahlaajat tietysti. Harmaahaikaroita oli monta ja yksi esitti meille huikean luontonäytelmän. Haikara nappasi tavin ja yritti syödä sen kokonaisena. Yksityiskohtia en kerro tarkemmin tapahtuman rajuuden takia. Haikaran nielemisyrityksen onnistuminen jäi arvoitukseksi, koska lähdimme sepelhanhihavainnon perään. Aikainen syysmuuttaja löytyikin pienestä valkoposkihanhiparvesta Mäntykalloon johtavan sillan pielestä.

Kotimatkalla Kokemäellä poikkesimme hieman isolta tieltä sivuun pienelle lammikolle, josta oli tehty liejukanahavaintoja. Pienellä odottelulla saimme havainnon kahden ikäluokan nuorista liejukanoista. Tyytyväisinä palasimme Humppilaan ja nautimme reissusta saavutetuista eliskahveista.

Marko J